Lofn

Hail Lofn,

you gentle Dís, you who tie bondages and unbind knots!

Lofn, we praise your wit and craft, we honor your cunning and compassionate mind!

Lofn, weave us to the web of light.

Lofn the Dis of Laguz the flowing energy of life, Othala the circumference of all, Fehu the sparkling fire of passion and Naudhiz human in need.

Tekevinään

Kahvilan emäntinä ja muuallakin emännöineenä me Annat olemme havainneet, että monesti ollaan siellä tekevinään sitä työtä, että kun jompi kumpi Anna kävelee huoneeseen niin kilinää, kolinaa ja touhuavia ääniä alkaa kuulumaan. Vilahtaapa joku kiireesti ohikin tai siivoaa epähuomiossa asiakkaan keskeneräisen leivoslautasen tiskattavaksi. Asento! Lepo!

Nuin. Kannattaa istahtaa, jos on taajaan seisoskellut. Tai kannattaa pyrähtää pienellä happihypyllä, jos pakarat puutuvat työtuoliin. Tekemisellä ja tekevinään tekemisellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Joskus voi tietenkin kovinkin puuhakas ja aikaansaapa myös esittää Kovinkin Puuhakasta ja Aikaansaapaa mutta tuo esittäminen on ihan joutavaa voimien kuluttamista. Sitä paitsi kismittää kumpaakin kahvilan emäntää aivan sietämättömästi sellainen teeskentely. Me kyllä näemme, että parempi olisi tehdä asiat omalla tahdilla, ehkä vähän palasina, tai kaikki kerralla -vähän työn luonteen mukaan. Me kyllä kuulemme, väsyneen työntekijän huokauksen ja aistimme, jos hymyssä on vivahde velvollisuudentuntoa. Olemmehan noitia. Tekemisen teeskentelijä hakee rytmin jostain muualta kuin työn vaatimuksista saati, että hän tiedostaisi väsymistään.

Koska Kahvilassa on töissä vain kaksi Annaa niin, puhuimme tietenkin vain itsestämme ja omasta puolestamme.

Pyrkikäämme siis tekemään työmme keskittyneesti ja rentoutukaamme välillä. Me Annat aukaisemme työesiliinan solmut ja istahdamme kello viiden teelle ja lukaisemme päivän riimut. Toivottavasti teidänkin kahvitteluseuranne on hyvää, leivonnaiset maistuvia ja miljöö yhtä mukava kuin Kahden Annan Kahvila.

Luovuus

Ajattelen keskeneräistä villapuseroa. Siihen ei ole olemassa valmista ohjetta, eikä kaavaa, pelkkää etenevää neulontaa, joka pikkuhiljaa paljastaa sen, millainen luonne tästä langasta sukeutuvalla neuloksella on. Se, millainen pinta on suhteessa paksuuteen, miten väri taittuu kuinka neulos joustaa määrittelevät sitä, miten minä työtäni jatkan. Aina en ole edes varma, onko arvio luotujen silmukoiden määrästä oikea vai pitääkö minun purkaa työ aloittaakseni alusta.

Ja kohta muistan ystäväni, joka mustiin vaatteisiinsa kyllästyneenä osti lankakaupasta sylillisen kirkkaita, syviä, hehkuvia värejä: punaista, sinistä, oranssia, keltaista, vihreää, violettia ja alkoi neuloa innoittuneena, selkeän mielikuvan ohjaamana. Hän vaihteli väriä, tuotti sekä abstrakteja että säännöllisiä kuvioita, pieniä ja isoja. Kun neule oli valmis, se oli auttamatta liian iso, mutta ystävänipä ompeli saumoja sisään ja pesi puseron liian kuumassa, jolloin se vanuttui juuri sopivan kokoiseksi. Puserosta täydellinen: värikäs muistomerkki nuoruuden riskinottoinnosta ja inspiraation voimasta.

Uuden luomista voi ohjata selkeä näky, joka taivuttaa todellisuuden sellaiseksi kuin se haluaa. Luovuutta voi olla myös näky, joka etsii itse itsensä esiin todellisuudesta niin, että ennen vähäpätöiseltä vaikuttanut asia saa täysin uuden merkityksen. Viisautta ja taitoa on osata käyttää näitä kahta voimaa asianmukaisesti. Mikä on sinun polkusi, joka vasta kulkemalla paljastaa itsensä? Mikä on sinun hullunrohkea käsityösi?

Naudhiz, tarve sytyttää tulen.

Hengitä syvään. Kun keuhkosi ovat aivan täynnä, pidätä hengitystäsi niin kauan kuin jaksat. Yritä sitten hengittää vähän vielä sisään. Tunne kuinka paine kasvaa sietämättömäksi ja puhalla. Rentoudu. Voimme säilöä sisäämme vain tietyn kapasiteetin. Jos meihin sulloo vielä vähän lisää, olemme kirjaimellisesti pakahtua. Voimme ottaa vastaan sen, mitä meihin mahtuu.

Hengitä syvään sisään ja puhalla keuhkosi täysin tyhjäksi. Pidätä hengitystäsi niin kauan kuin jaksat. Ja juuri, kun sinusta tuntuu siltä, ettet enää pysty, puhalla ulos vielä pieni pihaus. Hengitä sisään. Rentoudu. Voimme antaa itsestämme, vain sen verran, mitä olemme sisäämme saaneet. Meistä ei voi ulosmitata enempää kuin tuon uloshenkäyksellisen verran.

Hengityksellä on oma rytminsä. Samoin sydämellä. Unen ja valveen rytmi säätelee elämäämme.  Nälkäinen tarvitsee syödäkseen ja syötyään hän on kylläinen. Janoinen tarvitsee juotavaa.

Ihminen on tarvitsevainen. Ruumiimme tarvitsee happea, ruokaa juomaa ja lepoa. Nämä ovat pakottavia tarpeita, mutta tarvitsemme myös toisiamme, seuraa ja puhumista toisillemme. Mielemme alkaa huutaa apua, jollemme tule kuulluiksi tai nähdyiksi, aivan kuten keuhkot, jotka huutavat happea.

Ensimmäinen ihminen, jonka tulee kuunnella sinua, olet sinä itse. Sinun tulee huomata, milloin ruumiisi viestittää, että olet janoinen tai nälkäinen ja ravita itseäsi. Sinun tulee kuunnella itseäsi ja vastata tarpeeseesi, jos olet väsynyt. Lyhyen tovin voit joustaa ja venyä, mutta kohta sinun on pakko palata tavalliseen rytmiin, jossa vastaat fyysisiin tarpeisiisi. Samoin, mielesi voi vähän aikaa jaksaa sitä, että et saa arvostavaa kohtelua tai kunnioittavaa käytöstä osaksesi. Ensimmäinen, jonka tulee kohdata näitä tarpeita olet kuitenkin sinä itse. Sinun tulee itse puhua itsellesi lempeästi, kunnioittavasti. Muut seuraavat kyllä sinun esimerkkiäsi.

Jos unohdamme omat tarpeemme ja itsemme kohtaamisen, kasvaa sisäinen kitka, jota riimu Naudhiz edustaa. Vaikka kuinka haemme lämpöä tulen äärestä, palelemme edelleen, ellemme sytytä tarvetulta sisällämme.

Miten vaalia iloa ja valoa?

Katselin uuden tv –sarjan Valaistunut ensimmäistä jaksoa. Siinä henkisen heräämisensä kokenut nainen palaa normaalielämään ja yrittää muuttaa sitä omalta osaltaan. Hän keskittyy elämän myönteisiin puoliin, pyrkii rehellisesti selvittelemään solmujaan ja ylläpitämään terveitä rajoja. Näissä pyyteissä hän kohtaa lähinnä vähättelyä, epäluuloa ja suoranaista ilkeyttä. Vanhat kaavamaiset ihmissuhteet, vahingoittavat tavat toimia ja alistavat työelämän rakenteet painostavat palaamaan vanhaan, unohtamaan sen ihanan, mikä muutti kaiken.

”Unohda tuommoiset hörhöilyt.”

”Et kai sinä tosissasi usko tuommoiseen haihatteluun?”

”Mua ei kuule kiinnosta nää sun korkeammat tasot ja tietoisuudet.”

Päähenkilö ei juuri kohtaa kannustusta, neuvojaa, vilpitöntä kokemuksen jakamista.

Voimme keskittyä meitä voimistaviin muistoihin. Tunteet seuraavat ajatuksiamme ja mitä sinnikkäämmin tätä harjoitamme, sitä mestarillisiksi tässä tulemme. Voimme valita, mitä ajattelemme. Jossain määrin myös seuramme, mutta vain jossain määrin. Jos ihmiset työpaikalla, opinahjossa tai kotona ovat kovin vailla, valottomia tai kyynisiä, he helposti imaisevat voimamme oman synkkyytensä syövereihin. Tämän tiedostaminen on osa valopolkua. On myös hyvä muistaa, että jo se, että me itse olemme sisältämme muuttuneet, muuttaa muitakin, näyttivätpä he tätä tai eivät. Tiedostamisen jälkeen on kuitenkin aika toimia.

Taistele rakkaudella ilkeyttä, epäluuloa, itsekkyyttä, kateutta, ynseyttä vastaan. Puolustaudu rakkaudella, sillä se parantaa sinut vihasta, kaunasta, sulattaa katkeruuden. Suojaudu, mutta ole samalla kanava, anna rakkauden virrata vapaasti sinne, missä on pimeää, ilotonta ja tympeää. Näin säästät oman elämänenergiasi ja Pyhyyden verkosto laajenee suojaamaan ihmisiä lähelläsi. Sinun ei tarvitse rakastaa. Pyhyys itsessään on Rakkauden tunteita, ajatuksia ja ilmaisuja. Se tuntee, ajattelee, toimii omasta puolestaan. Riittää, että pysyttäydyt Rakkauden Valon virrassa, vaikka olisitkin vihainen, loukattu tai väsynyt.

Lepää. Liiku. Hoida itseäsi. Katsele kaunista ympärilläsi, ihaillen, irti päästäen. Kiinnostu lähiluonnosta. Istahda kivelle ja laula. Voit valita, mitä katselet tv:stä, vai katseletko ollenkaan. Voisitko sen sijaan valita hiljaisen illan.

Syö hyvin. Muista kiitollisena sitä eläintä, joka kuoli, jotta saisit syödä. Kiitä mielessäsi kasvia, jonka siemen murtui, kun sen taival alkoi. He ovat osa sinua. Heidän elämällään on merkitystä, jos sinä sen heille suot.

Hengitä. Muista, että meitä on muitakin, että olet osa valon verkostoa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.